Eka postaus. Jännää.
Tos oon mä. Mä oon Tiia.
Oon 24-vuotias, Helsingissä jo useita vuosia asunut maalaistypy. Tarina on aika perus: Äiti ja iskä eros ku olin pieni, maalla oli kiva asua lapsena, teininä se oli yhtä helvettiä. Äiti vihas maaseutua myös, mutta ajatteli, että kyllä on lapsen ihana kasvaa metsien ja peltojen keskellä. Kun tuli aika hakea lukioon, mun mama pamautti että nyt tulee lähtö. Lähtö Helsinkiin. Kyllä siinä angstisella teinillä meni aamupalat väärään kurkkuun kun tän kuulin. Asiat ja tavarat pyörimään - muutettiin Helsinkiin. Aloitin lukion. Hain ammattikorkeeseen, en päässyt, menin töihin. Löysin poikaystävän, sillä tiellä ollaan edelleen. 5 vuotta kilahtaa kohta seurustelukelloon, ja ne 5 vuotta näkyy myös mun kropassa.
En siis väitä, että seurustelu yksinään lihottaa, mutta samalla muutin pois kotoa, pois kotiruokien luota, ja nautin täysiä kun sai syödä ihan sitä mitä itseään huvitti ja tottakai Nikon kanssa herkutellaan illat pitkät. Dokaamisesta puhumattakaan.
En mä mikään sotanorsu vielä ole, mut jos tähän tahtiin elämä jatkuis, niin voin kertoo ettei siinä kauaa meniskään. Ainahan niitä päätöksiä tekee uudesta elämästä, mut ainahan mä ne myös mystisesti unohdan.
Mua on aina kiinnostanut terveellinen, puhtaampi ruoka, ja mm. mun serkku on tosi tarkka näissä asioissa. Rakastan ruokaa, varsinkin hyvää ruokaa(sherlock), mutta mä en osaa tehdä sitä! En osaa käyttää keittiössä minkäänlaista mielikuvitusta, ja siks mä teenkin aina valmisruokia, tai jotain ihan perussössöjä, kuten makaroonilaatikkoa, tai spagettia ja jauhelihakastiketta. Noi mä sentään osaan tehdä tosi hyvin, mutkun mutkun.... En osaa, enkä tiedä mistä alottaa.
Sitten eräänä kauniina päivänä mun ystävä Jenni kysyi multa, että haluaisinko hänen koekaniiniksi. Hän opiskelee personal traineriksi, ja haluaisi testata mulla onko hänestä siihen. Ja tietysti täysin ilmaiseksi. Tottakai lähdin tähän mukaan! Vaikka pakko myöntää, että mukavuudenhaluinen kun olen, mietin kaksi sekuntia että jaksanko oikeesti. Tiedän oon niin tyhhhmä! No, tulin järkiini ja tartuin tilaisuuteen.
Alkuun tehtiin kaikenmoiset mittaukset ja kuntotesti.
Lähtöpaino: 72,5kg
Rasvapihtilukemat:
Ojentaja: 33mm
Kylki: 34mm
Reisi: 45mm
Mittanauha:
Vyötärö: 80,5cm
Lantio: 105cm
Reidet: 101cm
Ja 11.3.2013 tää mun rupeama alkoi ja kestää kaksi kuukautta. 4 kertaa viikossa salilla, 3 lihaskuntopäivää ja yksi cardio, ja täydellinen ruokavalio päivän jokaiselle aterialle. Kiteytettynä maitorahkaa, raejuustoo, vähärasvaista lihaa, paljon kasviksia, vähän hedelmiä, protskujauhoo, kaurapuuroo, ruisleipää jnejnejne. Eikä tietenkään mitään muuta, ja ei todellakaan alkoholia tämän kuurin aikana.
Ensimmäiset fiilikset olivat yllättävän hyvät. Ruokaa on TODELLA paljon, ja se on mun mielestä hyvää. Oon niin tottunu kaikenmaailman mössöihin, ettei nää tunnu pahalta ollenkaan. Treeniohjelma oli mun mielestä mukava, koska luulin, että joudun joka aamu nousta juoksemaan hikilenkkiä.
Tätä on kestänyt nyt kuukauden.
Kertaakaan en ole lipsunut ruokavaliosta tai treenistä ja huomenna on punnitus nro2. Se jännittää paljon!! Mutta vielä enemmän jännittää, kun tää kuntoleiri loppuu. Tai eihän se lopu, mutta ei se näin totaalina jatkukaan. Jännittää se, miten saan sovellettua tän ruokavalion siihen, että joskus tulee syötyä jotain hyvää ja juotua esim alkoholia. Vaikka eihän se nyt ole vielä lähimainkaan oleellinen asia murehtia. Nyt eletään tässä hetkessä ja tässä päivässä.
Toivoisin tän blogin kertovan siitä, miten tää mun laihduttaminen kulkee, ja tämän kahden kuukauden jälkeen miten opettelen kokkaamaan hyvää ja terveellistä ruokaa ja miten elämä lähtee kulkemaan uusin siivin siitä eteenpäin. Wish me luck <3
-Tiia

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti