keskiviikko 29. toukokuuta 2013

takas ruotuun

Ohhoh kun aika kulkee. Yli viikko kun oon viimeks kirjotellu. Kesä on ihanaa, kesä on rakkautta. Varsinki kesähelsinki<3.

Kyllä oli muuten sitkeä tauti. Tosi hassua, että tulin niin kipeeks yhtäkkiä. No, ehkä tän vuoden kipuilut olis sit siinä vaikka. Täl viikol on päässy reenaa taas ekaa kertaa yli viikkoon, melkeen varmaan kahteen, ja huuuh että teki hyvää. Jotenki tossa kun löhöili viikon ja söi vähä rennommin, rupes tuntuu siltä, et vanhat tavat alkais palaa. Tuli sellanen jotenki hetkelliset hyvät olot siitä löhöömisestä, ja ajatus salillelähdöstä rupes tuntumaan jo sellaselta vähän vastenmieliseltä. Emmä jaksa... = oldskool minä. 

Nyt ku oli nukkunu hyvin ja aurinko paistaa, ni mieliki vähä heräili paremmin todellisuuteen, ja laitoin salikamat kasaan, niinku ne 9viikkoo aiemminki, ja lähin kipsuttaa salille. Work it guuurrrll. Tää booty tarvii duunia, iha sama kuinka monta kiloo sitä onkaan jo lähteny.


Näistä parista viikosta on kyl jäänyt aikamoinen morkkis käteen. Taino joo ja ei. En mä väitä ettenkö mä rakasta sitä huolettomuutta, et voi syödä miljoonasti sushii ja istuu terdel kesäpäivänä ja syödä viel jätskitötterö siihen päälle. Mutta kun musta tuntuu, et joko mul on totaalidietti tai sit mässään totaalisesti yli. Tänä reiluna viikkona ku en käyny salilla, ni heti tulee sellanen olo että vähät välittää mitä syö. Tai siis välittää, välittää, mut vähä höllemmin. En mä siis sano, että mä nyt vetäisin mitenkään päivittäin 4000kaloria, tai mitään sellasta, mut kuitenkin, ne pienet teotki ratkasee. Mun kohdalla ilmeisesti ainakin. Mut nyt kun taas kun salille pääsee, ni sit rupeekin kiinnostamaan taas mitä suuhunsa laittaa. Että ehkä tää tästä nyt alkaa tasoittumaan.

Mun ideaalitilannehan olis siis se, et kesän mulla paino tippuis hitaasti, tai vähintään pysyy samassa, koska kesä on kesä ja aion nauttii, plus että kesä kestää niin vähän aikaa! Ja syksymmällä viimeistään sitten vedetään taas totaalina painoo alas kunnolla, koska mä tiedän että pystyn siihen, ja se suht helppoakin vielä.

Mut nyt pitää korjailla näiden parin viikon tuhoja, eli +2,4kg. Onneks, ONNEKS, ei käyny pahemmin. Liikaa mulle kuitenkin.

Eilen käytii pelaamassa tennistä pari tuntia. Se on kyllä superkivaa urheilua. Tai en mä edes pidä sitä urheilemisena, mikä on aina plussaa. Se on kivaa, ja kaloreita palaa siinä sivussa, käy.



Ja enpä pystyny vastustaa kiusausta kokeilla yyyy niii trendikästä banaani+2kananmunaa -pannaria, ja kyllä taas näky meikäläisen taidot keittiös:

Kaunista...tiedän. Mut oli hyvää! Ei tarvinu mitää makeutusta.


Tässä vähän kuvia Maailma kylässä -festareista ja kesästä:




















lauantai 18. toukokuuta 2013

tasapainoilua

On ollut hiljaista. Ensimmäinen viikko ton 2kk rutistuksen jälkeen on mennyt aika penkin alle. On tullu maisteltuu herkkui ja syötyy vähä muutaki ku olis pitäny.

Se sunnuntainen herkkupäivä oli tappoo. Söin niin paljon. Siis niin paljon... ja viel vähän päälle. Päivä alko Dylanin äitienpäiväbrunssilla äidin kanssa, ja luulin jo että kuolen itteni alle sen jälkeen. Menin samantien nukkumaan reiluksi tunniksi kun en pystynyt muutakaan. Myöhemmin illalla sitten kavereita tuli kylään ja jatkettiin herkuttelua. Sipsii, karkkii, leivoksii, muutama siideri. Ja yöllä se sitten iski, niin kuin Jenni varotteli: vatsa alko kramppailemaan, mahakipu oli järjetön, ja huutolaatan lentäminen lähellä. Pyörin sängyssä, kun mikään asento ei ollut hyvä. Tuntu että koko kroppa tärisi ja hikeä vuodatin varmaan 60litraa. Hyi olkoon se oli kauheeta... Ja lopputuloksena +3kg.

Oon noita kolmee kiloo tässä nyt tällä viikolla sulatellu ja paino lähti onneksi taas laskuun. Mut oon mä syöny  pitkin viikkoo kaikkee epäsallittua, vähä alkoakin maistellut. Vähän, mut oonpa kuitenkin. Paino on onneks pysytelly siinä 65kg, joten sen kummempaa tuhoa en oo vielä saanut aikaseks. Ens viikolla kyllä takas ruotuun, ei tää tällanen vaa tunnu kropassa hyvältä. Vielä olis tää lätkäfinaaliviikonloppu edessä.

Ja sitten vielä: tulin kipeeks ekaa kertaa tänä vuonna. Ja jotenkin väkisinkin tulee sellanen fiilis, et kappas heti kun söi "huonoo" ruokaa, kaikki meni kropassa niin sekasin, että siks varmaan pöpöt pääs läpi helposti. En siis todellakaan tiedä onko näillä mitään vaikutusta toisiinsa, mut voisin kuvitella että on.
Oon myös miettinyt tätä gluteiinivillitystä, että oisko sillä jotain perääkin maybe. Kun tässä ruokavaliossa mikä mul on päällä, ei gluteiinia tuu muualta kun vähän iltapalan leipäviipaleesta, ja olohan on ollut mitä parhain. Et nyt kun herkkupäivänä vetäsin mahan täyteen kaikkea mahdollista + miljoonasti gluteiinia, voisko sekin vaikuttaa sen pahan olon määrään. Vois alkaa vähä tietoisemmin masussa tutkimaan asiaa.

Mutta joo, ääntä ei lähte, ja kurkku on kipiä. Ei kiva.

En tiennyt, et meikällä on myös leukaluu!

Ai että, possun ulkofileetä ja keitettyi vihanneksii

Hakaniemessä jäätelöllä...





SIINÄ NE NYT ON!!! Mun rakkausmukit!!!!! 


Löysin myös nätit sandaalit! Otan noi berliiniin 100varmasti!

Nyt jatkan limapallojen kröhimistä ja otan nitrot esille suomi-ruotsi -matsin ajaksi. IIK

<3Tiia

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

65,0kg ja uus tukka

Niinhän siinä sit kävi, että mittanauha kävi kylässä, ja tässä koekaniuden viimeiset mittalukemat:

Paino 65,0kg (-7,5kg)

Läskipihdit:
ojentaja: 24mm(-9mm)
kylki: 21mm (-13mm)
reisi: 33mm(-12mm)

Mittanauha:
vyötärö: 72cm(-8,5cm)
lantio:100cm(-5cm)
reisien ympärys yht: 98cm(-3cm)

Jenni oli supertyytyväinen ja niin oon minäki!! Kahdessa kuukaudessa saa näköjään aikaan ihan hurjia muutoksia, kun niitä vaan jaksaa alkaa tekemään. Jennin kirjottaa myös blogia osoitteessa http://jennii.blogaaja.fi/
ja Jennin saat myös sun treenaajaksi osoitteessa
 http://www.bodycamp.eu/personal-trainers/jenni-ahosilta
Tai huhuilemalla vaikka yksityisviestillä Jennin facebookissa

Kun on hyvä treenaaja vierellä, ni kyllä sitä jaksaa tehä vaikka ja mitä. Jenni autto heti kun joku liike alko tökkimään, tai jos ruokavaliossa oli muutoksen tarvetta. Ei tuntunut kertaakaan siltä, että olisi yksin joutunut painimaan näiden kilojen kanssa. Ja vaikka Jenni oli kovalla dietillä myös itse, oli ihanaa kun se silti jaksoi koko ajan olla iloinen myös mun pudotetuista kiloista! Aikamoinen ällörakkauspostaus, mutta ei voi mitään ku oon niin ällöonnellinen. Ja koht oon ihan v*tun ällötäynnä hyvää ruokaa.




Tukka läks, ja joo en käytä ikinä mitään muita vaatteita kun neuleita ja shortseja.



En osaa leipoo, mut aion yrittää tehdä rocky road -suklaata, koska sitä ei tarvi leipoo. Hehe, oon fiksu.

Nyt odottelen äitiä, että päästään juhlimaan (mua) sitä, kun on kerta sopivasti vielä äitienpäivä. Eli Dylanin brunssi kutsuu

MORO

perjantai 10. toukokuuta 2013

65,3kg

Toi paino ilmesty toissapäivänä vaa'an näyttöön ja silmät meinas tippuu päästä. 7,2kg lähteny!!

5,3kg siihen että painan 60kg ja 5,4kg siihen että mun paino alkaa vitosella.

Mutta tätä tavotetta tulee hidastamaan sunnuntainen HERKKUPÄIVÄ, mut se ei haittaa. 

Käytiin Nikon kanssa pyöräilemässä 20km, joka kuuluu näihin asioihin mitä meidän parisuhde ei kyllä todellakaan ole koskaan nähnyt. Poljettiin Arabiasta Skattalle, josta Eiran ja Töölön kautta Kallioon ja sieltä kotiin. Pari tuntia siihen meni ja pakko myöntää, että näillä kaloreilla rupes takki olee suht tyhjä. Mutta vaikka Niko veteli töölön abc:llä kolmioleipää, mä tissuttelin kaloritonta vissyä, ja vasta kotona kiskasin naamaan kunnon lautasellisen puuroa ja raejuustoa. Ja senpä takia varmaan toi vaakakin heilahti juuri sinne haluttuun suuntaan. Aika simppeliähän tää touhu oikeestaan on kun siihen oikeet ainekset saa.

Kun päivät vetää valmiiksi jonkin sortin kalorivajeella ruoan puolesta, ei tarvi niin stressata liikunnan määrästä, tai varsinkaan siitä kuinka paljon kaloreita se liikunta polttaa. En edes jaksa miettiä kuinka monta kertaa mä oon polkenu hikipäässä umpipakosta kuntopyörässä ja vilassut siitä näytöltä kuinka paljon muka on kaloreita palanut, ja se tuskan määrä kun se on vaan joku 50. Nyt kun tekee vaikka jonkun kevyen liikuntasuorituksen, niin voi hyvillä mielin miettiä, että jaahas, taas 50kaloria vajetta lisää päivään.

Se ruoka on vaan se juttu, mikä on varmaan tuhansille ihan itsestäänselvyys, mutta voin kertoa, että toiselle tuhannelle täyttä hepreaa.



Mun hankintalistaan on ilmestynyt pari asiaa:

Keittiövaaka ja

Cooleri



Jee kerranki söpöjä coolereita!



Se ois lätkämatsin vuoro ja eväinä meillä on


Mansikoita, meloonia ja viinirypäleitä! 

Söin pienemmän puuron ja iltapala jää välistä ni voin vähän hetelmiä herrrkutella salaa...





tiistai 7. toukokuuta 2013

66,2kg

Viikko 9 menossa. Ihan kreisiä.

Sunnuntaina mua oottaa oma herkkupäivä. Jännittää, jännittää, jännittää, jännittää! Oon niin innoissani, että oikein hävettää vähä. No mitä mä selitän, ei hävetä kyllä pätkääkään! Oon varannut mulle ja äitille Dylanin äitienpäiväbrunssin ja harmikseni he ovat ilmoittaneet, että äitienpäivän kunniaksi tarjolla on myös kakkua. HARMI. Silleen et onneks olkoon äiti, mut NAMNAMNAMNAMNAMNAMNAMNAMNAMROUSKISROUSKISMUSSUNMUSSUNRÖYHGULPNAMRÖHRÖHSVIIKSVIIK.

Mulla olis 5päivää aikaa tiputtaa 700g ni paino olis tippunu tasan 7kg kahessa kuussa. Vaik eihän sillä nyt oo mitään väliä edes, koska homma jatkuu. Mutta kun olis kiva ollu päättää tää koekaneilu siihen että lähti se 7kg. Mut kyl me nyt ruvetaan kattelee kohti -10kiloo. Eipä oo kaukana sekään. Jenni teki mulle uuden reeniohjelman, jota kokeiltiin jo eilen. Tänään itken hikeä ja verta kun yritän käsilläni jotain tehdä. Oli meinaan sellanen niitti ojentajille, olkapäille ja rintalihaksille. Mut se on iha kiva fiilis, et kipeytyy kunnol pitkäst aikaa, kun tietää et reeni tehoo taas iha eri tavalla.


Ärsyttää vaan kun ihmismieli on niin katala. Ennen kun alotin koko tätä hommaa, ni en jaksanu tehdä mitään laihtumisen eteen, olin vaan tyytynyt kohtalooni. Tiesin että olin pallo, mut en mä nyt kelannut olevani mikään sotanorsu. Mut nyt kun on jo reilut 6kg lähtenyt, ja huomaa, että työmaata kyllä riittää edelleen, rupee kyllä miettimään et minkäköhän ruusulinssien läpi sitä on itteääkin katellut. Ja mitä enemmän sitä tässä kiloja lähtee, sitä enemmän jotenkin kriittisesti itteään tuijottelee. Mun pitäs olla vaan pelkästään onnellinen ja hihkuu riemusta, mut oon nainen, minkäs teet. 
Mun reidet on kans maailman vammasimmat. Oikeesti. Niistä ei lähde mikään irti. Raivostuttavaa. Mulla on eniten lähteny läskiä mahasta, mut enhän mä nyt mahaani oo ennenkään mitenkään näytellyt, niin ei sitä kukaan tajua. Jos reidet kapenis, ni sit muutki näkis et oon laihtunu! Hitto soikoon.
Tiedän, rankka elämä mulla.





keskiviikko 1. toukokuuta 2013

REPSAHDIN

O-ouu... Vappu yllätti laihduttajan.

Menin Jennin houstaamiin vappupirskeisiin, joita myös tupareiksi tituleerattiin. Itsevarmasti olin ottanut mukaani sokerittoman batteryn ja sprite zero -pullon, mutta enhän mä arvannutkaan mikä mua odotti.... Jennin kaveri Suvi kun on kondiittori........ Ja olit tehnyt kakkuja.... ja voileipäkakun.... Mä itkusilmässä tuijottelin niitä, kunnes Jenni sano, että tyttö sä oot laihtuttanu 6kg alle kahdessa kuukaudessa, ota pois vaan. Jenni muistaakseni puhui parista pikkusiivusta ja maistelusta, mut mä en enää kuullut mitään siinä vaiheessa kun kuola roiskuen juoksin kakkulaareille. Ja mä söin. Ai että kuinka mä söin. 
 Napsin sieltä täältä, mutta vannon, että söin kuintenkin vähemmän reippaasti kun mitä normaalisti olisin syönyt. Ja ekaa kertaa varmaan elämässä söin aivan täysin puhtaalla omatunnolla, mikä teki siitä syömisestä vielä täydellisempää. 7viikkoa ensin repsahtamatta YHTÄÄN ja sitten (puoli)sallittu herkuttelu, iha jeppis.

Tai siis tässähän tää just niinku on tää paketti. Mä selkeesti pystyn olemaan syömättä herkkuja ja juomatta alkoholia pitkiäkin aikoja ilman sen suurempia ongelmia, ja sitten kun on herkkupäivän vuoro, niin antaa palaa. Toi että söin täydellisen epälowfattejä kakkuja ei mua lihota, kun pitää taas muut päivät ruodussa.

Aamupaino tänäaamuna oli sellasta +1kg luokkaa, mutta se on nestettä ja kakunpaloja, ei vielä reisiinjysähtänyttä rasvaa. Tän loppuviikon vedän tosi kevyitä safkoja ja kappas, radalla ollaan taas.

Jennillä oli tosi kivaa, eikä mua haitannut mennä edes yöksi töihin. Mä en oo nii vappuaattoihmisiä, mutta vapunpäivää rakastan juhlia piknikin, brunssin ja skumpan merkeissä. Noh, diettikin kun on päällä niin hyvä vaan, että tänä vuonna sekin jää välistä, kun heräsin äsken yövuoron jäljiltä ja pian lähdenkin takasin töihin.
Ylioppilaslakkiani ehdin ulkoiluttamaan siis työmatkojen merkeissä, wuuwuu.




Posti toi uudet murut



Klo7.30 ja yövuoro ohi


uudet conssit ja korkkarit, ja vanhat varpaat

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

67,1kg

Apua 200g niin paino alkaa luvulla 66kg!!! Käsittämätön fiilis. 600g niin ollaan mun ensimmäisellä virallisella etapilla, 66,5kg eli -6kg.

Aikaa on enää tasan 2viikkoa vikaan viralliseen koekaniinin punnitukseen ja mittaukseen.

Sen jälkeen en oo enää koekaniini, vaan ihan vaan treenaaja ja painonpudottaja.

Sunnuntaina 12.5. mulla on tiedossa brunssi ja luultavasti päivähiprakka. Mun kaverit juhlii varmaan enemmän mun totaalidietin loppumista ku minä, mua lähinnä vaan pelottaa ja jännittää. Vaikkakin aion jatkaa treenaamista ja painonpudottamista, tiedän että niitä plussapäiviä on tulossa. Nyt kaikki riippuu siis siitä, miten paljon annan niitä tulla. Koska saahan niitä tulla, se vaan hidastaa painonpudotusta. Mutta lihoa en aio! Kesä on tulossa, ja aion kyllä nauttia siitä. Mutta se tarkottaa mulle nyt vähän eri asioita ku ennen. Kyllä: aion istua terassilla sipittämässä siideriä, mutta nykyään mulle ihan oiva ratkaisu on myös vissy. Kyllä: aion syödä jäätelön siellä täällä, mutta aion myös pyöräillä enemmän. Kyllä: aion käydä salilla lomallakin, tietenkin.

Tän kaksviikkosen jälkeen musta tulee Jennin maksava asiakas, eli katsotaan mitä sen kanssa seuraavaksi keksitään.

Tian synttäripippaloista

Kesäshortsit!

Nyt aamupalaa naamaan.